Kun teen kaiken nopeasti, jotta pääsisin takaisin ajatuksiini

On ihmisiä, jotka tekevät arjen asiat nopeasti.
Tiskikone täyttyy vauhdilla, pyykit päätyvät kuivumaan samalla kun ruoka on jo tulilla.
Kädet liikkuvat ripeästi, keho toimii tehokkaasti.

Usein se näyttää ulospäin aikaansaamiselta.

Mutta joskus nopeus ei olekaan tehokkuutta.
Vaan keino päästä pois tästä hetkestä.

Huomasin itsessäni, että teen asioita nopeasti, jotta ne olisivat äkkiä ohi.
Jotta voisin palata ajatuksiini.
Takaisin päähän, jossa ei tarvitse tuntea kehoa samalla tavalla.

Kun toimin näin, päivän rytmi kiihtyy huomaamatta.
Hengitys muuttuu pinnalliseksi.
Keho alkaa elää vähän edellä mieltä – tai jäljessä.

Nopeudessa sattuu myös pieniä vahinkoja.
Kuppi tipahtaa pöydältä.
Vesi roiskuu yli.
Asiat lipsuvat käsistä.

Ei siksi, että olisin huolimaton,
vaan siksi, etten ole oikeastaan paikalla.

Tämä tapa ei syntynyt yhdessä yössä.
Se on opittu.
Harjoiteltu vuosien aikana.

Kun huomaan tekeväni kaiken nopeasti, huomaan usein myös vältteleväni jotakin.
Omaa oloa.
Tunteita.
Hiljaisuutta, jossa ei ole mitään tekemistä.

Nopeus tarjoaa pakoreitin.

Vasta myöhemmin ymmärsin, ettei kyse ollut laiskuudesta tai keskittymiskyvyn puutteesta.
Kyse oli tottumuksesta elää enemmän ajatuksissa kuin kehossa.

Kun aloin pysähtyä – ensin vastentahtoisesti, sitten tietoisemmin – huomasin jotain olennaista:
asioita ei tarvitse tehdä hitaasti siksi, että ne olisivat “parempia”.
Vaan siksi, että minä olisin niissä mukana.

Aluksi läsnäolo ei tarkoittanut minulle rauhaa tai tyyneyttä.
Se tarkoitti sitä, että huomasin, milloin olin taas poissa.

Ja se riitti alkuun.

Nykyäänkin on päiviä, jolloin vanha tapa palaa.
Teen monta asiaa yhtä aikaa.
Hengitys kiihtyy.
Keho seuraa mukana, vaikka mieli on jo muualla.

Mutta nyt tunnistan sen nopeammin.

Ja joskus – vain joskus – pysähdyn kesken askareen.
En korjatakseni mitään.
Vaan huomatakseni, että olen tässä.

Jos tunnistat tämän itsessäsi, et ole yksin.
Tämä ei ole luonteenpiirre.
Se on opittu tapa.

Ja opittuja tapoja on mahdollista huomata.
Yhä uudelleen.

Pieni havaintoharjoitus (jos haluat kokeilla)

Seuraavan kerran, kun teet jotakin arjen askaretta, kokeile tätä:

– tee vain yksi asia kerrallaan
– anna käsien liikkua hieman hitaammin kuin yleensä
– huomaa, miten hengitys liikkuu, ilman että muutat sitä

Ei tarvitse tehdä oikein.
Riittää, että huomaat.